Ei mikään tavallinen matka

Muistan sen päivän kun kuulin, että nyt olisi mahdollisuus lähteä matkalle Zimbabween. En epäröinyt hetkeäkään, vaikka tiesin, että paljon olisi tehtävänä, jotta sinne päästäisiin. Vähän kuitenkin mietitytti, että millaista siellä olisi, kun olimme kuulleet mitä kaikkea hirveää siellä on tapahtunut viimeisten vuosikymmenten aikana.

Matkalla opimme tuntemaan Zimbabwelaista kulttuuria aika paljon. Urheilu on heille yksi tärkeimmistä asioista. Suosituimmat lajit ovat jalkapallo, kriketti ja rugby, vaikka kahta jäkimmäistä pelaavat enimmäkseen valkoiset. He syövät sadzaa eli jauhettua maissia, jota syödään vihannesten, kasvisten ja lihan kanssa. Heidän elämässään uskonnolla on tärkeä rooli.

Matka oli täynnä kaikenlaisisa uskomattomia kokemuksia, joista on mahdoton valita yhtä. Kouluvierailut olivat sykähdyttäviä ja se tasoero, mikä koulujen välillä on, oli uskomatonta nähdä. Joissain kouluissa ei ollut edes pöytiä, ei tuoleja, ei kirjoja, vaan oppilaat istuivat lattialla ja kuuntelivat opettajaa, kun taas toisessa koulussa oli kaikki uudet laitteet, tietokoneet, pöydät, tuolit, hienot tilat. Makomborero nuorten kanssa oleskelu oli yksi parhaimmista asioista matkallamme. He olivat kiinostuneita, puheliaita ja ennenkaikkea halusivat tietää meistä ja ylipäätään Suomesta. Mutta ehkä se mistä nautin eniten, oli orpokodissa vierailu. Ne nuoret siellä olivat täynnä energiaa. Parasta siellä oli pelata jalkapalloa heidän kanssaan, vaikka siinä kuumuudessa alkoikin väsymys iskeä!

Uskon, että olin iha hyvin mukana järjestämässä matkaa. Tottakai parannettavaa olisi. Asiat voisi tehdä etukäteen, eikä juuri ennen!

Opin hyväntekeväisyydestä sen, että itse paikan päällä saa paljon enemmän tehtyä, kuin esimerkiksi lahjottamalla rahaa. Olen aina ollut sitä mieltä, että hyväntekeväisyys on tärkeää, mutta tämä matka vasta pistikin miettimään, kuinka paljon ihmiset sitä siellä tarvitsevat. Toivon, että minulle avautuu mahdollisuus päästä Zimbabween uudelleen joku päivä. Voisin nähdä itseni tekemässä hyväntekeväisyyttä jonain päivänä siellä, ja toivonkin, että olenkin.

Makomboreron nuoret ovat hieman erilaisia, kuin suomalaiset nuoret. Joka ikinen heistä panostaa kouluun ihan uskomattoman paljon. Siinä on meillä suomalaisilla opittavaa. He viettivät paljon aikaa yhessä muun muassa urheillen.

Mark ja Laura Albertyn olivat ihmisistä ne, joista vaikutuin eniten. He ovat tehneet upeaa työtä Zimbabwessa Makomborero ”projektinsa” kanssa. Iso kiitos heille siitä!

En sanoisi, että muutuin hirveästi tuon matkan jälkeen, vaan enemmänkin tajusin millainen ihminen olen ja mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessani, eli auttaa ihmisiä. Myös kun näki millaista elämää he elivät, ja kun vertaa sitä meidän elämään, tajusi, että on turhaa valittaa joistain asioista, kun jollain on asiat huonommin.

jesse

Minun kokemukseni Zimbabwessa

Olimme Zimbabwessa kuuden hengen porukalla pari viikkoa helmi-maaliskuussa. Matkaa tuli odotettua kauan ja se myös jännitti. Matka oli kaiken kovan työn ja odotuksen arvoinen. Kokemus jota en koskaan unohda.

Muutamia kuukausia ennekun lähdettiin Zimbabween, niin oletus oli sellainen, että pelottaisi liikkua ulkona hirveän myöhään levottomuuksien takia ja että meitä saatettaisiin katsoa hieman vinoon sillä olemme valkosia. Että olinkaan väärässä. Missään vaiheessa ei ollut turvaton olo. Ihmiset Zimbabwessa olivat ihania ja todella vieraanvaraisia. Suomalaisilla on paljon opittavaa heihin nähden.

Zimbabwen kulttuurista tuli opittua paljon. Heille uskonto ja jopa taikausko on tärkeää. Koulu on kaikki kaikessa heille, jotka kouluun pääsevät. He jotka eivät ole päässeet kouluun, auttavat perheittensä töissä. Musiikkilla ja tanssilla on Zimbabwen kulttuurissa iso osa. Ruokakulttuuriin kuuluu satsan eli eräänlaisen maissi.. voisiko sanoa taikinan? Syöminen. Satsa on maissista tehtyä riisintapaista ruokaa jota syödään käsin erilaisten kastikkeiden, lihan ja kasvisten kera.

Ehdottomasti paras kokemus minulle matkalla oli Makomborero nuorten tapaaminen ja heidän kanssaan ajanvietto. Nuoret olivat kaikki hyvin innostuineita meidän saapumisestamme ja ihailin heidän intoaan koulunkäyntiin. Nuoret olivat hyvin kiinnostuneita meistä, meidän elämistämme suomessa sekä kulttuurista ja meidän koulunkäynnistämme. Kerroin heille mielelläni meidän tavoistamme. On mielenkiintoista jutella sellaisten ihmisten kanssa, ketkä eivät esimerkiksi tiedä mitä salmiakki on! On mukavaa päästä itse kertomaan, ilman että toisella on ennakkoluuloja.

Olin omasta mielestäni melko paljon mukana ennen matkaa järjestettävissä tapahtumissa ja muutenkin esitelmiin ja aamunavauksiin liittyvissä asioissa. Aina on kuitenkin parantamisen varaa. Ehdottomasti olisi pitänyt panostaa aikatauluihin enemmän ja tehdä kaikki työt loppuun ennen viimeistä iltaa Suomessa.  Aikatauluttaminen kunniaan!

Hyväntekeväisyydestä opin paljon. On paljon parempi mennä itse paikan päälle ja tuoda yhteisölle ja ihmisille jotian mitä heiltä puuttuu, sen sijaan että laittaa 2 euroa johonkin keräyskuppiin. Tottakai kaikki hyväntekeväisyys on hyvästä ja tarittavaa, mutta on täysin eri asia mennä itse paikan päälle ja siellä työskennellä paikallisten kanssa. Näen itseni takaisin Zimbabwessa muutaman vuoden sisällä. Haluaisin viettää siellä hieman pidemmän jakson ja tutustua ihmisiin kunnolla. Sen lisäksi, että se oli hauskaa, oli koskettavaa nähdä miten paljon meidän tuomamme apu toi iloa esimerkiksi eräälle koululle ja sen opettajille/oppilaille, missä maalasimme liitutauluja. koulussa ei ennen tätä ollut yhtäkään kirjaa, penkkejä, pöytiä tai liitutauluja. Liitutaulujen maalaamisen lisäksi ostimme heille muutamia kirjoja. Haluan jatkaa hyväntekeväisyyden tekemistä, sillä siitä tulee yksinkertaisesti niin hyvä olo. Suosittelen sitä kaikille.

Makomborero nuoret olivat suurimpaan osaan suomalaisista nuorista hyvin erilaisia. Oli ihailtavaa nähdä, miten paljon aikaa ja vaivaa he laittavat koulunkäyntiin. Suomessa koulu on meille itsestäänselvyys, ja siksi suurin osa meistä ei hirveän paljon sen tai hyvien arvosanojen eteen panosta. Meidän arvomme ovat niin erilaiset. He arvostivat koulunkäyntiä ja ystäviä. Urheilua ja perhettään. Jotkut meistä arvostavat uutta Iphone yhtä paljon kun mitä he arvostava pussillista maissitärkkelystä.

Tapasimme matkallamme todella paljon uusia ja mielenkiintoisia ihmisiä. Kaikista tapaamisistamme ihmisistä minut eniten yllätti ja sai minut vaikuttuneeksi, oli Gail. Gail oli matkamme ajan kuljettajamme, kokkimme, kaverimme ja matkamme järjestäjä. Hän oli samanikäinen kun me, 19-vuotias. Hän oli niin vastuuntuntoinen ja ahkera. Aina pirteä ja positiivinen. Häntä tulee ja on tullut jo nyt kova ikävä.

Tuollainen matka tottakai muuttaa ihmistä. En sanoisi, että olen mitenkään täysin muuttunut ihminen nyt, mutta arvostan asioita enemmän mitä minulla on. Kun näkee sen, että toisilla on paljon paljon paljon vähemmän kun mitä itsellään, huomaa, että on loppupeleissä hyvin onnekas, vaikka välillä kiukuttaa jos ei saa jotain uutta hienoa paitaa ostettua, vaikka mieli tekisi. Nyt tajuaa, että ei sitä oikeastaan tarvitse. Kaappi jo pulloillaan valmiiksi vaatteita niin mihin sitä uutta paitaa enää tarvitsisi.

After Zimbabwe Self-Evaluation

Please answer the following questions in depth and detail as a blog post under the category The Great Zimbabwean Expedition 2014. Use full sentences, use all your senses, 250-> words in English or Finnish. Think of your own title and add a picture.

  1. What did you think about Zimbabwe/Africa before the trip and how did your perceptions change?
  2. What did you learn about Zimbabwean culture?
  3. What was the best experience during the journey and why?
  4. What was the scariest experience during the journey and why?
  5. How would you describe your own contribution to preparing for the journey and our responsibilities there (charity work, assembly, presenting Finland)? What could you have done better?
  6. What did you learn about charity work in Zimbabwe? Could you see yourself doing this kind of work somewhere? Why / why not?
  7. How would you describe the students that you met through Makomborero compared to yourself and your friends? What were their values and lifestyle like?
  8. Which person on the trip impressed you the most and why? Explain who he/she is.
  9. Did the journey change you? If so, please be specific.

DEADLINE April 15th!

Espoon yhteislyseon lukion opintomatka Zimbabween 24.2–8.3.2014

Matka alkoi maanantai-iltapäivänä Helsinki-Vantaan lentokentältä kohti Zimbabwen Hararea Lontoon ja Johannesburgin kautta. Edessä oli pitkä ja uuvuttava lentomatka, mutta aika meni kertaillessa ensimmäisen viikon aikatauluja, tutustuessa Zimbabween liittyviin materiaaleihin, lukiessa ylppäreihin ja nukkuessa. Kun tiistaina aamupäivällä saavuimme Hararen lentokentälle, meitä oli vastassa ACTS-järjestön kaksi edustajaa, joista toinen toimi koko matkamme ajan kuljettajanamme ja toinen oli mukanamme satunnaisesti ensimmäisen viikon aktiviteeteissa.

kenttä

Talo, jossa meidän oli määrä majoittua ensimmäinen viikko, sijaitsi noin puolen tunnin ajomatkan päässä lentokentästä. Kun olimme saaneet lounasta, majoittuneet ja levänneet, oli aika lähteä tutustumaan paikallisen hyväntekeväisyysjärjestön, Makomboreron, taloon. Tässä vaiheessa emme vielä päässeet tekemään lähempää tuttavuutta itse opiskelijoiden kanssa, mutta Makomboreron perustaja Laura Albertyn antoi yleisiä ohjeita tulevaa viikkoa varten ja kertoi järjestöstä.

makoborero

Seuraavana aamuna herätys oli jo ennen kuutta, sillä meidän piti olla seitsemältä paikallisessa Mubvuku High -nimisessä koulussa pitämässä aamunavausta koulun opiskelijoille. Ohjelmassa oli kansallislaulujen laulaminen, tietoisku Suomesta sekä leikkimielinen kisailu, Suomi-aiheinen, totta kai. Aamunavauksen jälkeen suuntasimme tapaamaan opettajamme Annan, joka oli asunut lapsena Zimbabwessa, vanhaa taloudenhoitajaa ja hänen perhettään. Ensin tapasimme taloudenhoitajan tyttären, joka esitteli meille paikallista aluetta: karua, köyhää osaa vähän kaupungin ulkopuolella. Sieltä menimme taloudenhoitajan kotiin syömään perinteistä lounasta, sadzaa eli maissista tehtyä paksua ”puuroa” ja lihaa. Saimme maistaa myös paistettuja toukkia, jotka ovat suosittu ruoka Zimbabwessa.

millie

Seuraavana vuorossa oli suomalaisen pariskunnan perustama Zimbabwen AIDS-orvot ry:n tukikeskus Dzikwa Centre. Dzikwa Centressä autoimme lapsia läksyissä ja pelasimme, leikimme ja musisoimme heidän kanssaan.

lapset

Torstaiaamuna oli taas aikainen herätys, sillä kouluvierailumme jatkuivat. Vuorossa oli Hellenic School, joka oli hienoin ja uusin vierailemistamme kouluista. Hellenic Schoolissa kaksi opiskelijaa esitteli meille koulua. Hellenic School on kallis yksityiskoulu, jonka opiskelijat olivat pääasiassa valkoihoisia.

Hellenic Schoolin jälkeen jatkoimme seuraavaan kouluun. Vainona High oli myös kohtalaisen hieno, mutta 40 vuotta vanhaa koulua ei ollut remontoitu kertaakaan rakentamisen jälkeen ja se näkyi. Erona Hellenic Schooliin oli myös se, että tässä koulussa oli ainoastaan mustia opiskelijoita.

kirjasto

Lounaan jälkeen lähdimme ajamaan maaseudulle kohti Mutake Primary Schoolia, jossa oli tarkoitus maalata kouluun liitutaulut. Ensin koulun rehtori kertoi meille omasta projektistaan nimeltään Hwuange Study Group, jossa hän vastaa sellaisten opiskelijoiden koulutuksesta, jotka eivät olleet päässyt mihinkään kouluun. Tämä 15 opiskelijan ryhmä opiskeli kioskin takahuoneessa. Hankimme heille teltan, jotta he voisivat opiskella myös ulkona.

mutake

Mutake Primary Schoolissa maalattavanamme oli neljä liitutaulua, joista saimme maalattua kolme. Lopun maalin jätimme koululle, jotta opettajat voisivat itse maalata neljännen, nyt kun he olivat oppineet tekniikan meiltä. Liitutaulut maalattuamme meidän täytyi taas kiitää seuraavaan paikkaan. Maalatessa tuli kuuma ja kaikki olivat vihreiden maalitahrojen peitossa, joten suihku tuli tarpeeseen. Pikasuihkujen ja vaatteiden vaihdon jälkeen lähdimme takaisin Makomboreroon.

jaana maalaa

Ilta Makomborerossa meni illallista syödessä, ja pidimme myös pienen suomiaiheisen opetustuokion, jonka jälkeen opiskelijoiden tarkkaavaisuutta testattiin leikkimielisellä visalla. Visailun ja ruokailun lomassa oli aikaa tehdä tuttavuutta opiskelijoiden kanssa ja vaihtaa kuulumisia. Ilta sujuikin oikein mukavasti ja aika hujahti nopeasti.

Perjantaiaamuna lähdimme kokeilemaan ratsastusta. Kiersimme hevosten selässä pienen lenkin ja näimme kirahveja, seeproja ja norsuja. Iltapäivällä oli aikaa tehdä tuliaisostoksia torilla, ja ostosten jälkeen lähdimme taas Makomboreroon illallistamaan ja viettämään hauskaa peli-iltaa.

Syötyämme illallista jaoimme opiskelijat neljään ryhmään ja opetimme ryhmille hauskoja pelejä. Kaikki nauttivat pelailusta täysin rinnoin, minkä todistivat myös riemun kiljahdukset eri pelipisteiltä. Halusimme myös jättää pelit makomborerolaisille, jotta he voivat opiskelujen lomassa pitää hauskaa.

peli

pelataan

Lauantaiaamuna palasimme vielä Dziwa Centreen, sillä opettajamme olivat ottaneet omat kummilapset järjestön kautta ja halusivat käydä tutustumassa heihin. Aamupäivän aikana leikimme ja pelasimme lisää lasten kanssa. Kävimme myös tutustumassa muutaman lapsen kotiin.

precious

Lounastettuamme Dzikwa Centressä lähdimme vaihtamaan vaatteet talollemme ja siitä kohti Domboshava-kukkulaa, jossa tapasimme makomborerolaiset ja kiipesimme heidän kanssaan ylös syömään eväitä.

dombo

ryhmä

Illalla menimme vielä makomborerolaisten kanssa hararelaiseen ravintolaan, Book Caféseen. Ravintolassa oli esiintymässä monia paikallisia bändejä, jotka soittivat musiikin ja sananvapauden kunniaksi. Tarjosimme makomborerolaisille ruoat, koska monilla heistä ei ole varaa käydä ulkona. Tosin heillä ei ole siihen aikaakaan, sillä heidän kaikki aikansa menee opiskeluun.

Aikaisin sunnuntaiaamuna lähdimme tutustumaan viikoksi zimbabwelaiseen luontoon ja ajamaan kohti Victorianputouksia. Kävimme esimerkiksi Antilope Parkissa, jossa pääsimme ratsastamaan elefanteilla ja kävelemään leijonien kanssa.

Matka oli kokonaisuudessaan antoisa ja Suomen oloja, ilmaista koulutusta, kouluruokaa ja puhdasta vettä oppi arvostamaan todella paljon. Osaan nyt katsoa asioita täysin eri näkökulmasta.

norsu

Alli Eräkorpi, Espoon yhteislyseon lukio

Mukana olivat opiskelijat Alli Eräkorpi, Jesse Helminen, Jenna Rannikko, Veera Soivio ja opettajat Anna Puhakka ja Jaana Ristimäki

Lisätietoa hyväntekeväisyyskohteistamme:

EYL blessed with Blessing!

Espoon yhteislyseo Upper Secondary School now has a sponsor child from Zimbabwe through the Zimbabwe Aids Orphans Society. 8-year-old Blessing Chikango is an orphan. He goes to Gombo Primary School and is in grade 2. His favorite subject is math. He lives in one room for four people and is taken care of by his aunt. He loves playing soccer and is a fan of the Zimbabwe National Team. He is afraid of lions, but likes cats. He dreams of becoming a driver.

Blessing worked on this letter to EYL for an hour.
The bed Blessing sleeps in with three others.

Our Global Citizenship Course students brought Blessing a gift bag from EYL with a teddy bear, a book about Santa Claus by Mauri Kunnas and coloring pencils. He seemed overwhelmed at first and then overjoyed because he had never owned anything in his life.

Jenna meets Blessing for the first time.
Blessing receives his presents from Finland, shy at first…
…and then very happy.
Jenna explains the Moomin family.

Blessing has the biggest smile you’ll ever see, but his shirt is too small for him and his shoes have holes in them. His aunt can’t even afford to pay for his school uniform. Luckily, from now on EYL will pay for his school fees to help him get an education. Blessing could also use new clothes and would appreciate letters from his sponsors or any small gifts. We were lucky to get to meet this wonderful young man and get a new friend from Zimbabwe to correspond with!


What a smile!
Proud sponsors with Blessing.
EYL will help Blessing buy a new uniform each year as he grows older and bigger.

Extra piece of luggage all packed!

Jesse, Alli, Jenna and Juha.

Our container for Zimbabwen Aids-orvot ry / Zimbabwe Aids Orphans Society and Makomborero is packed and ready to go in 11 days. There are some football boots, toys and games, Fazer chocolate and Moomin lollipops, books, school notebooks and equipment, clothes etc. in the bag. Thank you EYL students and teachers, Fazer, Työterveyslaitos and Titti Lindström for all your donations!

A field trip to ZIMBABWE!

Spring of 2014 is an exciting time for Espoon yhteislyseo Upper Secondary School! Four of its students, Jenna Rannikko, Jesse Helminen, Alli Eräkorpi and Veera Soivio are going on a field trip to Zimbabwe, Africa, accompanied by English teacher Anna Puhakka and Finnish teacher Jaana Ristimäki. Two of the students, Jenna Rannikko and Jesse Helminen, are interviewed by Robert Rosenberg about the trip.

So Jesse when are you going?
On February 24th. Our plane leaves at 4.

What kind of flight do you have ahead of you?
Well, first we’re flying to London. From London we’re flying to Johannesburg and from Johannesburg finally to Harare, which is the capital of Zimbabwe. In total, the journey takes over 20 hours.

Jenna, why are you guys going?
Well, we have a partner school, supported by the Makomborero charity organization in Zimbabwe that we’ve worked together with in the past and raised money for. Now we are going there to get to know the people there, the culture and of course to do some charity work.

What are you going to do when you get there?
We’ll visit the Makomborero boarding house, a couple of schools and also the Zimbabwe AIDS Orphans Organization where we will get to meet our sponsor child. We will also help paint blackboards at school and teach students about Finland. After our time in Harare we will travel to Victoria Falls for a safari and we will get to go zip lining, walk with lions, ride elephants and go canoeing on the Zambezi River. It will be amazing to get to see Victoria Falls.

A picture of the student boarding house in Zimbabwe from Makomborero’s Facebook page.

What are they?
Makomborero is a British registered charity that helps students like us pass their A-levels and get scholarships for a higher education. They also have a boarding house for the children to stay at.  The AIDS Orphans Organization was founded by two Finnish pensioners, Seppo Ainamo ja Oili Wuolle. They help children by funding their education and they have a recreational center to feed and provide services for the orphans.

Oili and Seppo, the founders of Zimbabwe’s AIDS Orphans Organization.

Jesse, what are you taking with you?
I haven’t thought about it yet.

Jenna, how about you?
A lot of bug spray because I’m terrified of spiders and other bugs. I think it will be a bit rainy when we get there so a raincoat and long-sleeved shirts, shorts, pants, bikini just in case and other things like that.

Well, you have certainly thought about what to pack already
Yeah!

Jesse, what are you expecting of this trip?
I expect to meet different kinds of people and get to know the local culture.

Jenna, how about you?
I’m really looking forward to getting to know the people there, learning about their culture, tasting new food and to having fun with the kids.

What do you think it will be like?
Different.

Who is paying for the trip?
The Ministry of Education, us ourselves, the City of Espoo, the Home and School Foundation, the Student Council and we did a cookie sale.

Have you ever before donated money to charity? If yes, to what charity?.
Jesse: Yes, to UNICEF.
Jenna: I have, to UNICEF and the Red Cross.

Okay, thank you very much for the interview, it was very enlightening. I hope you have a pleasant trip! Bring back a lot of pictures and souvenirs.

Zimbabwean nature.

Mangwanani!

The Great Zimbabwean Expedition 2014 -leirikoululaiset Jesse, Jenna, Alli ja Veera ovat ahkeroineet koko syyslukukauden kerätäkseen rahaa Global Citizenship -hanketta ja Zimbabwen matkaa varten. Tähän mennessä opiskelijat ovat myyneet melkein 200 keksi- ja karkkilaatikkoa, pyytäneet sponsoritukea koulun ystäväyrityksiltä Lumenelta, Halmeelta, Greendriversilta ja Kuusankoskelta sekä järjestäneet arpajaiset. Tarkoituksena on viedä Makomboreron opiskelijoille Zimbabween opiskelutarvikkeita ja kirjoja sekä Zimbabwen Aids-orvot ry:n orpolapsille kontti käytettyjä leluja, pelejä ja vaatteita. Näette myöhemmin miten kaikki sujui, sillä matkasta on tarkoitus kuvata elokuva, joka esitetään koko koululle Eurooppa-päivänä 9.5. Ryhmämme uusi jäsen Juha on luvannut editoida mestariteoksemme ensi-iltaa varten.

3.12. koulullamme vieraili Zimbabwen Aids-orvot ry:n valloittava Zimbabwelainen kenttätyöntekijä Levita Chenera ja järjestön perustaja Oili Wuolle. Luentoa oli kuuntelemassa yli 50 opiskelijan lisäksi oppilaskunnan hallituksen tuleva puheenjohtaja, Egzona Kuka, joka on ollut mukana miettimässä mahdollista kummilapsitoimintaa ja taksvärkkiyhteistyötä. Yli 90% lahjoituksista menevät suoraan 400 orpolapsen koulunkäynnin ja yleisen hyvinvoinnin tukemiseen Dzivarasekwan toimintakeskuksessa. Helmikuussa 2014 neljä koulumme opiskelijaa ja kaksi opettajaa pääsevät vierailemaan paikan päällä ja tiedossa on ainakin jalkapalloa lasten kanssa! Opimme myös, että maksullinen koulunkäynti Zimbabwessa on etuoikeus, ei pakko. Levitan kuvissa näimme paljon iloisia naamoja ja innokkaita, viittaavia lapsia, vaikka yli 60 opiskelijan ryhmiä opetaan usein ulkona ilman oppikirjoja (tai dokumenttikameraa) eikä lämpimästä lounaasta ole tietoakaan.

Nauttikaa ilmaisesta, turvallisesta koulustamme ja hyvästä opetuksesta. Tatenda – kiitos!

This slideshow requires JavaScript.

Thank you Ministry of Education for funding our Great Zimbabwean Expedition 2014!

We are proud to present Alli, Veera, Jesse and Jenna who will be travelling to Zimbabwe in February to meet students from Makomborero and learn all about Africa. Congratulations!Last year YH7 Global Citizenship raised money for the education of 15 young Zimbabweans by organizing a charity event, Late Night With Zimbabwe. If you want to get involved this year, choose this course and make a difference!
Alli, Veera, Jesse and Jenna – our world explorers!

Create a free website or blog at WordPress.com.

Up ↑