Koulumme osallistui vaihto-ohjelmaan, jossa suomalaiset pääsivät käymään Berliinissä ja saksalaiset helmikuussa Suomessa.
Me suomalaiset vietimme viikon Berliinissä melkeinpä heti koulujen alettua. Moni ei ollut aiemmin siellä käynyt, joten olimme kaikki innoissamme tulevasta seikkailusta.
Saavuimme lentokentältä heti koululle, joka oli arkkitehtuurillisesti todella hulppea ja kaunis, verrattuna meidän kouluumme Suomessa. Pikkuhiljaa vaihto-oppilaspareja alkoi saapua luoksemme, ja tutustuimme yhdessä heihin. Osallistuimme koululla pidettyyn ensimmäiseen workshoppiin, mutta moni meistä oli lennosta niin väsyneitä, ettei muista pitkästä luennosta enää mitään. Onneksi pääsimme viikon aikana tutustumaan Saksan historiaan perinpohjaisesti.
Goethe Gymnasium
Viikon aikana kävimme arkipäivisin aamuisin vaihtopariemme päivän ensimmäisellä oppitunnilla, jonka jälkeen matkustimme yhdessä päivän workshoppiin. Ne käsittelivät Saksan ja erityisesti Berliinin historiaa enimmäkseen toisen maailmansodan aikaan. Meitä suomalaisia oli 10, joten saimme raportoida koulumme Instagramiin workshopeista pareittain. Itse raportoin Topografy of Terror-museossa vierailustamme ystäväni kanssa.
Vapaa-ajalla olimme isolla porukalla yhdessä ulkona, ja saksalaiset parimme näyttivät meille Berliinin nähtävyyksiä ja omia lempipaikkojaan, kuten ostoskeskuksia ja eläintarhaa, sekä kauniita puistoja. Parit olivat todella mukavia ja vieraanvaraisia meitä kaikkia kohtaan, eikä ketään jätetty yksin. Ilmassa oli hyvä yhteishenki.
Koimme monia kulttuurishokkeja, kuten sen, että ovet avautivat ”väärään” suuntaan, hanavesi maistui erilaiselta, eikä julkisissa rakennuksissa (edes kouluissa) saanut ladata puhelinta tulipaloriskin takia. Metroissa piti painaa nappia, että ovi aukeaa, ja junassa ei, eli toisinpäin kuin Suomessa. Monia myös ihmetytti se, että vessat maksoivat. Itseäni ihmetytti asiakaspalvelun laatu, ja se että monet asiakaspalvelijat eivät puhuneet englantia ollenkaan. Mietin miten he olivat työn ylipäätään saaneet, Saksan pääkaupungista.
Oli myös laitonta tappaa ampiaisia ja julkisessa liikenteessä käytettiin edelleen maskia, maskittomat heitettiin kulkuneuvoista ulos.
Autoliikenne näytti etelämmässä Euroopassa luonnollisesti hurjalta; kyydissä istujan ja vierestäkatsojan näkökulmista. Kaikki ajelivat kovaa ja autoilla tukittiin pieniin rakoihin ja liikennevirran väleihin. Vihreistä valoista lähdettiin myös kaahaamaan kuin rallikuskit.
Saksalaisten ruokailutottumukset myös erosivat omistamme; monet jättivät aamupalan ja lounaan kokonaan välistä, ja söivät sen sijaan välipalaleipiä tai muita eväitä, joko kaupasta ostettuja tai kotoa tuotuja. Parimme kertoivat, että koulun ruokalassa söivät enimmäkseen pikkulapset, eli ensimmäisellä -ja toisella luokalla opiskelevat. He pitivät ruokalaan menoa nolona.
Viimeisenä päivänä oma isäntäperheeni vei minut Potsdam-puistoon. Se oli lempikohteeni matkan aikana. Puistossa kävellessä jokaisen kulman takana oli uusi mahtava puutarha tai kaunis linna. Puisto oli valtavan kokoinen, mutta täysin kilometrien kävelyn arvoinen.
Matka oli kaikkien mielestä mielenkiintoinen ja erilainen kokemus, sillä kukaan meistä ei ollut aikaisemmin ollut vaihto-ohjelmassa. Reissu erosi siis tavallisesta perheen lomamatkasta, ja kasvatti osallistuja itsenäisemmiksi ja sivistyneemmiksi. Opimme paljon saksalaisesta kulttuurista ja saksalaisista tavoista. Matka avarsi monen mieltä ja jätti meille jokaiselle hyvän muiston.
Viime maanantaina lähdimme EYL porukan kanssa kohti Berliiniä. Minua jännitti, koska lähdin ekaa kertaa ulkomaille yksin. Reissusta kuitenkin tuli kiva kokemus innolla odotan että saksalaiset vaihto-oppilaat tulevat Suomeen.
Matkalla tuli hyviä muistoja sekä uusia kokemuksia. Parasta matkalla oli mielestäni se, kun lähdimme Workshoppien jälkeen tutustumaan kaupunkiin. Kuljimme isossa porukassa, jossa oli melkein kaikki suomalaiset ja heidän saksalaiset parit. Oli kivaa nähdä kaupunkia saksalaisten nuorten näkökulmasta. Kävimme shoppailemassa, syömässä ja muuten vain katselemassa kaupunkia. Oli hienoa nähdä erilaisia nähtävyyksiä. Samalla tutustuimme hyvin saksalaisiin oppilaisiin ja meistä tuli hyvä porukka. Perjantai illalla olimme saksalaisten nuorten kanssa puistossa ja tutustuimme heidän ystäviinsä. Sekin oli kivaa.
EYL porukka Goethe gymnasiumilla
Matkaan tuli myös mutkia. Matkatavaroiden mahduttaminen viikoksi vain käsimatkatavaroihin oli minulle haaste, mutta siitä selvittiin. Englannin puhuminen on myös jonkinlainen haaste. Matkalla kaikki workshopit olivat kiinnostavia, mutta ne olivat englanniksi. Aiheet olivat vaikeita, en varmaan olisi ymmärtänyt niitä suomeksikaan, joten englannin kuunteleminen pitkiä jaksoja oli minulle todellinen haaste. Kuitenkin se kehitti englannin taitoa ja englannin puhuminen muuttui luontevammaksi. Asumisessa vieraassa perheessä, vielä eri maassa, sisältää haasteensa, mutta niistäkin selvittiin. Oli aika jännittävää olla yksin vieraassa maassa. En ole ennen ollut minkäänlaisessa vaihto-ohjelmassa. Välillä perheessä oli sellaista ruokaa mihin en ole tottunut, mutta söin silti, mikä on minulle iso askel.
Arkielämä Saksassa oli aikalailla samannäköistä kuin Suomessa. Isoin ero jonka huomasin oli kuitenkin se, että Saksassa ei ole kouluruokailua. En huomannut kauheasti kulttuurieroja. Arkielämä siellä vaikutti suurimmaksi osaksi samanlaiselta kuin Suomessa. Liikenne on vähän vauhdikkaampaa Berliinissä. Tämä ei liity kulttuuriin, mutta Berliinissä piti vielä käyttää maskeja, mikä tuntui oudolta kun ei ole itse käyttänyt hetkeen.
Saksalainen perhe elämä oli melko samanlaista kuin meillä. Perheen äiti ja isä kävivät töissä, ja kaksi lasta koulussa. Tutustuin perheen äitiin paremmin kuin isään, ja hän oli todella mukava nainen. Perhe asui kivassa kodissa lähellä Berliinin keskustaa. Viimeisenä päivänä kävin perheen äidin kanssa katselemassa kaupunkia ja hän kertoi erilaisista paikoista ja jotain kaupungin historiasta. En ehtinyt viettää paljoa aikaa perheen kanssa, koska olimme suurimman osan ajasta vaihto-oppilaiden ja suomalaisten kanssa.
Matkasta tuli loppujenlopuksi hieno kokemus. Saimme tutustua Berliiniin nuorten näkökulmasta, mitä ei saisi jos menisi vain lomalle. Matkalla tuli vastaan hankaluuksia, mutta kaikesta selvittiin. Sain uusia kokemuksia ja tapasin erilaisia ihmisiä. Tulen muistamaan tämän matkan koko elämäni.
I’m Maryam and I am in my third year in upper secondary school. I was an exchange student in Germany for a week in August in the city of Berlin. It was a great experience and I highly recommend it to everyone. I got to see a whole new culture, new places and I got to meet new people. German culture is different from Finnish culture, but still it was not that difficult to get used to the conditions there. Germans were really close to each other, for example in Finland no one hugs anyone for no reason or if it’s not a special day, but in Germany they always hugged each other for no reason. I learned some words in German while I was there, but I would like to learn more German in the future. One really interesting thing is that we don’t have a proper word for please in Finnish language, but in German they say (bitte) to everything which means please.
The best part about the exchange was my host family. Because on the very first day the whole family was waiting at the door for me when I was going inside, and I received a great and warm welcome from the family. The family I lived with were Turkish and they were such good people. They were a family of four. Their Turkish culture was very similar to Afghan culture. For example, they didn’t eat pork and they had a Quran in their home, which is the holy book of Muslims. I also learned some Turkish when I lived with the family, like an okul (school). And they didn’t let me feel that I’m not at home.
On the first day we got an introduction tour at the school and we had a small lesson. Every day we had some program with our exchange students and teachers. We went to different museums every day, where they told us about German history, which was really interesting. I learned a lot of new things like, Nazis didn’t only kill jews, but also mentally disabled and homosexuals and also that the Jews had to mark their clothes with a yellow star so that they could be identified. However, Jewish children under the age of 6 didn’t had to wear the star. And every day two people had to post on the school’s Instagram about the day’s events and activities. We also went to the Berlin Wall that separated West Berlin from East Berlin. There were artworks drawn on the wall and there was also a shop where they sell pieces of the Berlin Wall and I bought one.
The Brandenburg Gate is Berlin’s most famous monument and the Brandenburg Gate was a symbol for the divided city.
Usually after we got free from school we went to eat with our German exchange partners and the whole group and we also went around the city. We also went to parks and other beautiful sights. And in the evening we spent time with the families. On the last day, I went to eat in a Turkish restaurant with my exchange family and after that we went bowling and that night is memorable in my mind. I will never forget this journey.
Matkani alkoi Helsinki-Vantaan lentokentältä, jossa tavattiin koko porukalla. Kaikki olivat varmasti jännittyneitä, sillä tämä oli varmasti monelle ensimmäinen matka yksin. Odotin silti matkalle lähtöä innolla ja avoimin mielin. Ennen vaihto viikkoa olin ajatellut mielessäni kaikki maailman skenaariot mitä voisi tapahtua, mutta olen enemmän kuin tyytyväinen omaan kokemukseni.
Berliiniin saavuttua olin väsynyt, mutta silti innoissaan tulevasta matkasta. Yksi parhaista kokemuksista oli tavata oma vaihto-oppilas, jonka näkemistä olin odottanut pari kuukautta. Jo ensimmäisenä päivänä kaikki tulivat toimeen kaikkien kanssa ja vaikutti siltä, että kaikki olivat tyytyväisiä omiin pareihinsa. Tykkäsin kaikista workshopeista, vaikka ne olivatkin aika saman tyylisiä. Meillä oli matkalla aika paljon vapaa aikaa, joka oli mielestäni kiva. Vapaa ajalla suurin osa vaihto-oppilaista kävi syömässä yhdessä sekä tutkimassa Berliinin nähtävyyksiä. Tykkäsin erityisesti, kun ajelimme bussilla ympäri Berliiniä ja kun perjantai iltana kokoonnuimme kaikki kunnolla viimeistä kertaa. Kyseisenä iltana pääsimme tutustumaan vaihto-oppilaidemme koulukavereihin ja teimme paljon uusia tuttavuuksia.
Matkan isoin haaste oli saada pakattua viikon vaatteet käsimatkatavaroihin, mutta onneksi se onnistui. Toinen haaste oli englannin puhuminen, vaikka koen että englannin kielitaitoni on kohtuullisen hyvä. Koko viikon workshopit olivat englanniksi ja aiheet olivat vaikeita, mutta luulen ymmärtäväni reilusti yli puolet. Koen, että Saksalaisia vaihto-oppilaita ei oltu informoitu niin kattavasti kuin Suomalaisia opiskelijoita, mutta silti kaikki pärjäsi oman parinsa kanssa. Muuten koen että matka oli hyvin onnistunut, sillä mitään muita haasteita ei oikeastaan ollut. Ainut vaikea asia matkalla oli kylmän pulloveden löytäminen. Tämä oli pieni ongelma, mutta Saksalainen hanavesi ei ollut minun makuuni.
Isoimmat erot mitä huomasin Suomalaisten ja Saksalaisen kulttuurin välillä oli koulutus ja ruokatottumukset. Saksassa esimerkiksi kouluruoka ja omat lokerot maksavat. Saksalaisessa koulu systeemissä yli alakoulu ikäiset ei enään saa ilmaista kouluruokaa. Myös Saksalainen yliopisto maksaa monia tuhansia, jos haluaa hyvään yliopistoon. Kun taas Suomessa yliopistoon päästään ylioppilastodistuksella tai pääsykokeilla. Suomessa koulu lounas on ilmaista, joten siksi oli hämmentävää kun Saksalainen vaihto-oppilaani pakkasi minulle päivittäin omenan ja leivän mukaan kouluun. Koen, että Suomessa on erilaisempi ruoka rytmi kun Saksassa. Henkilökohtaisesti syön enemmän kuin aamupalan, leivän ja illallisen.
Saksalaisten perheelämä vaikutti samanlaiselta kuin omani. En tosin ehtinyt viettämään parini perheen kanssa hirveästi aikaa, sillä olimme aina liikkeellä vaihto-oppilaani kanssa. Tutustuin parini vanhempiin illallisten äärellä, joka oli kiva. Muuten parini vanhemmat olivat lähteneet jo töihin ennen heräämistämme. Viimeisenä iltana kävimme mukavassa ja hienossa ravintolassa parini ja hänen vanhempiensa kanssa. Viimeinen ilta oli hyvä lopetus viikolle. Olin äärettömän kiitollinen vaihto perheeni vieraanvaraisuudesta.
Opin Saksalaisesta kulttuurista paljon ja Berlinin kaupungista. Oli hienoa tutustua Saksalaiseen kouluun ja heidän oppilaisiin. Oli mahtavaa kokea tällainen oppilas vaihto ja tulen ehdottomasti osallistumaan lisää tällaisiin, jos tulee uusia mahdollisuuksia. Tulevaisuudessa haluisin oppia lisää Saksan historiasta. Tulen ilomielin käymään Berliinissä uudestaan ja moikkaamaan Saksalaisia ystäviäni!
Lähdimme Berliiniin 22.8.2022 kymmenen oppilaan ja kahden opettajan kanssa viikon vaihto reissulle. Matkan idea oli se, että kaikilla oli saksalainen vaihto-pari ja yöpyisimme heidän perheissään viikon ajan. Tapasimme Helsinki-Vantaan lentokentällä 5.30 ja siitä matkamme jatkui kohti Berliiniä. Lentokentälle saavuttuamme jatkoimme matkaa suoraan Goethe-Gymnasiumille. Olimme yllättyneitä siitä, miten hieno koulu oli ulko- ja sisäpuolelta. Kouluun päästyämme meidät esiteltiin pareillemme ja siinä oli hetki aikaa vaihtaa kuulumisia, kunnes piti mennä ensimmäiseen workshoppiin.
– Goethe Gymnasium
Koulupäivämme minun perheessäni alkoi kun herätys soi 6.30. Kun aamutoimet saatiin valmiiksi matkamme jatkui metroasemalle, josta matkaa koululle oli seitsemän pysäkin verran.
Emme viettäneet aikaa hirveästi koululla sillä koulupäivät menivät workshoppien parissa. Saksa-vaihtarit kävivät aamulla yhdellä tunnilla ja sen jälkeen matkasimme päivän worksoppeihin. Kävimme myös parilla oppitunnilla seuraamassa, että millaista opetus on, vaikka emme niistä mitään ymmärtänyt sillä ne olivat saksaksi. Oli myös mielenkiintoista nähdä, kuinka kyseisessä koulussa kaikki tehtiin vielä paperille, kuin meillä kaikki tehdään tietokoneilla.
Workhopeissa kävimme erilaisissa museoissa ja näyttelyissä joissa kerrottiin erilaisia asioita Saksan historiasta. Aiheet liittyivät natsi-Saksaan ja sen aikaisiin hirveyksiin ja sen aikaiseen elämään. Worksopit olivat erittäin mielenkiintoisia ja opin paljon uutta!
Koulupäivien jälkeen hengailimme usein isolla porukalla ja kiertelimme kaupunkia ja kävimme shoppailemassa. Se oli tosi kivaa sillä siinä tutustui parhaiten muihinkin saksalaisiin. He tykkäsivät näyttää meille kaikkia hienoja paikkoja ja nähtävyyksiä, mikä oli kiva!
– Kuuluisia nähtävyyksiä Berliinissä
Saksalainen kulttuuri ja perhe-elämä:
Perheeseen johon menin asumaan viikoksi kuului kolme tytärtä, sekä äiti ja isä. Asuimme kauniissa Charlottenburgissa. Oma parini oli kaksi vuotta minua nuorempi, mutta se ei menoa haitannut. Perhe oli todella mukava, vaikka vanhemmat eivät osanneetkaan englantia kunnolla. Siskokset onneksi käänsivät minulle englanniksi kaiken mitä heidän vanhemmat eivät osaneet englanniksi sanoa, ja pystyimme käymään ihan kunnon keskusteluitaa. Perhe oli hyvin vieraanvarainen ja ihana koko reissun ajan ja olen heille erittäin kiitollinen kuluneesta viikosta!
Perheessäni oli saksalaisen kulttuurin lisäksi kiinalaista- ja vietnamilaista kulttuuria joten olin onnekas kun sain kokea niin paljon erilaisia kulttuureita ja tapoja yhden viikon aikana!
Mielenkiintoista oli myös se, miten erilaista elämä on suuressa Berliinissä, verrattuna meidän pikku Espooseen. Vaikka saattaisi ajatella, että elämä ei eroaisi meidän elämästämme hirveästi, niin eroja kyllä löytyi. Kun asuu suurkaupungissa niin lähes kenelläkään ei ollut ylimääräisiä huoneista kodeissaan, koska siinä ei olisi mitään järkeä maksaa turhaan tyhjästä huoneesta. Minunkin piti jakaa huone parini kanssa, ja suurimmalla osalla suomalaisista oli myös sama kokemus. Tottakai sen ymmärtää, että ylimääräisiä huoneita ei ole mitään järkeä pitää eikä ne ole käytännöllisiä kun asunnot ovat kaikki kerrostaloissa ja kohtuullisen pieniä.
Suomessa taas hyvin moni pystyy antaa vaihtoparillensa oman huoneen viikoksi, sillä tilaa kyllä löytyy, ei tietenkään kaikilta. Se ei ollut minkäänlainen ongelma nukkua parini kanssa samassa huoneessa, se teki meistä ehkä vain läheisempiä kun pystyimme jutella yöhönasti kaikesta, ja onhan sekin kokemus muiden joukossa.
Se oli myös mielenkiintoista, että perheillä ei usein ollut autoja, koska ei auton pitämisessäkään ole oikein mitään järkeä suurkaupungissa, kun julkinen liikenne toimii niin loistavasti. Suomessa se taas on ihan normaalia, että perheestä löytyy auto tai jopa kaksi. Vaikka Espoossakin on hyvä julkinen liikenne, niin silti liikkuminen vie huomattavasti pidempiä aikoja kuin Berliinissä.
– Kaunis Charlottenburg
Viikkon yöpyminen Berliinissä jonkun tuntemattoman ihmisen luona on kyllä kaikkien koettava! Kokemus oli erittäin upea ja olen kiitollinen, että sain mahdollisuuden siihen. Opin paljon uutta ja sain upeita muistoja ja kenties elinikäisiä uusia ystäviä!
Olen Nooa Savisalo ja olen lukion toisella luokalla. Olin 22-28 elokuuta mukana Espoon yhteislyseon opintomatkalla Berliiniin.
Ensimmäinen päivä
Matkamme kymmenen suomalaisopiskelijan voimin alkoi Helsinki-Vantaan lentokentältä 22. elokuuta 2022 kello 5.30. Lentomme AY1431 lähti portilta 19 kello 7.25 kohti Berliiniä. Olin kolmen tunnin yöunien jälkeen hyvin väsynyt joten nukuin koko lennon – tai ainakin yritin. Pian olimmekin jo laskeutuneet Berliinin Brandenburgin lentokentälle. Saksalaisten vastuuopettaja Walter oli odottamassa meitä uloskäynnillä. Lähdimme lentokentältä S-Bahnilla kohti koulua.
Goethe Gymnasium -koulu
Koululle päästyämme tutustuimme vaihtopareihimme. Sen jälkeen alkoikin jo ensimmäinen workshop Amnesty Internationalin edustajan pitämänä. Workshopissa keskustelimme ihmisoikeuksista ja miten ne näkyivät toisessa maailmansodassa. Kun workshop oli ohi, pääsimme tutustumaan vaihtopareihimme paremmin ja alkoi vapaa-aika. Vapaa-ajalla kävin vaihtoperheeni kanssa syömässä Döneriä ja tein koulutehtäviä Suomesta.
Vapaa-aika
Vapaa-ajalla vietin usein aikaa vaihtoparini kanssa. Kävimme esimerkiksi syömässä muutaman kerran sekä kiersimme kaupungilla. Berliini on kaunis ja vilkas kaupunki, josta löytyy paljon nähtävää ja sen opin reissulla. Harrastan myös geokätköilyä ja sille löytyi paljon aikaa vapaa-ajalla. Kuljimme U-Bahnilla ja S-Bahnilla paikasta toiseen.
Holokaustin muistomerkkiBrandenburg TorFehrbelliner Platzin U-Bahn asema Metrojuna NollendorfplatzillaCheckpoint CharlieUpea rautatiesilta Spree-joen yliBerliinin muuri taideteoksineenEvankelinen kirkko Berliinin Friedenaussa
Matkan paras kokemus
Päivisin olimme workshopeissa vaihtoryhmän kanssa. Workshopit olivat eri päivinä eri paikoissa kuten Topographie des terror -museossa ja Nazi Forced Labour -documention centerissä. Workshopit olivat kaikki erittäin mielenkiintoisia ja ne käsittelivät kaikki sotien aikaa eri näkökulmasta. Kaikista mielenkiintoisin oli mielestäni Nazi Forced Labour -documention centerin workshop. Se on perustettu vanhan pakkotyöleirin rakennuksiin, jotka ovat myöhemmin remontoitu. Yksi rakennus oli jätetty alkuperäiseen kuntoon ja siellä pystyi paremmin näkemään millaisissa olosuhteissa leirillä asuttiin. Asia, joka jäi päällimmäisenä mieleen oli rakennuksen pommisuojassa vierailu. Pommisuojan seiniin oli kirjoitettu päivämääriä, jolloin siellä oltiin suojassa pommi-iskulta. Se oli mielestäni paras kokemus matkalla.
Valokuva näyttelyssä Biedelfeldin kaupungin juna-asemalta 1941Kirjoitukset pommisuojen seinälläKäytävä pakkotyöleirin alkuperäiskunnossa pidetyssä rakennuksessa
Perhe-elämä Saksassa
Vaihtoperheeseeni kuuluu poika Kian, äiti Berenice ja koira Dora. Perhe-elämä heidän kotonaan ei monellakaan tavalla poikkea suomalaisesta perhe-elämästä. Söimme ruokaa yhdessä kuten kotona ja teimme läksyjä yhtä lailla kuin kotonakin. Katsoimme myös viimeisenä iltana elokuvan, jota minullakin on joskus tapana tehdä. Yksi eroavaisuus, jonka huomasin oli se, että saksalaiset syövät kouluruokaa harvoin ja otimme aamuisin mukaan leipää, jota Suomessa ei tarvitse tehdä.
Saksalainen kulttuuri
Saksalaisessa kulttuurissa oli joitakin eroavaisuuksia suomalaiseen kulttuuriin. Esimerkiksi koulussa joka tunnin aluksi noustiin seisomaan ja tervehdittiin opettajaa sukunimellä. Suomessa oppitunti aloitetaan vaan suoraan. Lisäksi saksalaiset viittaavat nostamalla etusormen ylös, mistähän lie se juontaa juurensa.
Matkan haasteet
Matkan haasteena toimi ehdottomasti kielimuuri. Vaikka osaan mielestäni englantia hyvällä tasolla, tuli vastaan sellaisiakin sanoja, joita en muistanut tai tiennyt. Vaikeita aiheita puhua oli esim. politiikka ja lääketiede, joita kuitenkin jouduin sopertamaan Berenicen kanssa.
Mitä opin
Matkan aikana opin ennen kaikkea paljon uutta ja vanhaa Saksan historiasta. Vaikka maailmansodista ja kylmästä sodasta on keskusteltu historian kursseilla, sitä ei olla ikinä käsitelty näin laajasti. Historia on täynnä mielenkiintoisia tapahtumia. Lisäksi opin tietysti saksalaisesta koulun käynnistä, kulttuurista ja perhe-elämästä. Voi olla, ettei myöhemmässä vaiheessa elämää olisi enää tullut mahdollisuutta kokea niitä. Matka oli siis ainutlaatuinen ja mahtavaa, että sain olla mukana.
Hello, dear reader! You are currently reading a blog written by Eero, a 17-year old dude from Finland. During my 2nd year in my Upper Secondary school studies, I decided to enroll in the EYL – Goethe Gymnasium exchange program. Having been a history nerd for as long as I can remember, I’m always ready to learn more about history, no matter the subject!
Before we took off to Berlin
Before I talk about my experiences in Berlin starting from when we left for Berlin on the 22nd of August, let’s rewind the clock back 3 months. In late May 2022, we were able to apply for the exchange program, and in the end 10 of us were chosen for the exchange program. The program enrollement was carried out before the summer vacation so we could chat with our German exchange partners and get to know them before we would stay with them for a week. After the summer vacation, we were able to be in normal school for a week and a half before we left for Berlin. As such, it was our responsibility to make sure we didn’t fall behind in our studies
The first day is the hardest
On Monday, our flight would take off at 7:25 AM. As such, I had to wake up at 4AM to be able to catch the flight, and it was suprisingly easy for me. After our plane landed at the Berlin-Brandenburg airport around 8:30 AM local time. At the airport, we were greeted by the German teacher responsible for the German side of the exchange. What followed, was a very long train journey until we got to the school. At the school, we met our exchange partners face-to-face for the first time. We had our first workshop on that day, about Amnesty International. Afterwards, I went home with my exchange partner while she explained to me things about Berlin and what it’s like living there. That’s the first day summed up, it was far more exhausting to live through it than to write about it afterwards.
The new
The view from my host familys’ balcony early in the morning. They live on the 7th floor of a massive building, which is designed by a Swedish architect.
After having spent a week in Germany and seeing the differences in culture, it’s safe to say I got a big brick slammed hard against my face (I mean this figuratively). Coming from the Finnish culture where even cars practise social distancing outside of Covid-19, seeing Germans sometimes coming close and personal, being talkative and social, and sometimes even hugging outright (Oh no), it felt extremely strange. This was just more of a personal experience, but coming from a family where everyone more or less fends for themselves and minds their own business, I was yet again hit in the face with a brick, when I saw how close German families were, and how they would spend the last 3-4 hours of the day together sitting around the dining table talking about all kinds of things.
Berlin is also built very densely (atleast from the perspective of someone who lives in Finland). I think the only town in Finland that comes even remotely close to Berlin in terms of build density is Helsinki, and even it doesn’t come very close. Whenever we would go to the different workshops around Berlin, I always felt like no matter where we were, the town was stuffed to the brim with buildings and infastructure.
The good
The trip was definitely amazing, to say the least. While there were bad moments, there were definitely more good ones. I went exploring around Berlin with a fellow Finnish exchange student, I went sightseeing with my host family on Saturday and, what I found myself extremely intriguing, was visiting the “Deutsches Spionage Museum”.
A pigeon… with a parachute?Some WW2 era weapons (History nerd approved, 10/10)Some things named after Mata Hari, who was a German spy during the Great War
Alongside going sightseeing with my host family on Saturday, we were also ‘accidentally’ sightseeing with our group whenever we were going to the different workshops around Berlin.
All the workshops were in the afternoon, so in the mornings, we would join the German students on their first morning lessons. Let me ask you, have you ever tried learning German in German? Trust me, you will never be more confused.
You bet our teachers had to snatch a picture of our entire exchange group when we were visiting the Brandenburg Gate on Tuesday.This time around it’s only the Finnish part of the exchange group
The bad
Of course the trip wasn’t just happy moments on top of happy moments. When I tried to go to my exchange partners flat alone for the first time (You just can’t escape schoolwork to a foreign country, it will hunt you down) I didn’t remember she had explained to me the night before that her apartment complex had a front and a back side. Her mother ended up having to come down from the 7th floor and circle the entire building around before she found me trying to get in through the backdoor.
On Wednesday, due to the workshop starting at 2PM, it lasted until 6PM. Having went to Berlin wall in the morning, I had been basically just walking for almost 10 hours straight. To say my legs were dead, is an understatement.
On Sunday, I had to wake up around 5:30AM so I could get to the airport on time. Since the previous night was the “Lange Nacht Der Museen”, my host family and I had been going around Berlin until midnight, after which it took me almost an hour to fall asleep. Safe to say it was a struggle for me to get out of bed and get to airport without any major time delays.
Safe to say, the trip was very amazing, and all of the “bad” things were just me being myself heh
So, what did I learn?
Since the theme of the exchange was “The freedom struggles in Finland and Germany” and since we were in Germany, it shouldn’t come as no suprise that many of the workshops were about the Nazis, and how the people, especially minorities and non-Aryans suffered under their control. In the words of my exchange partner, “None of this information is new to me, like I already know all of the topics discussed here. Honestly, I would rather sit through French lessons (she despised French) than have to be here”.
While the information was repetitive to them, a lot of the information was new to me. Since, the Nazis are a controversial topic and as such, it’s sometimes hard to discuss about them. One of the museum we visited was very controversial, since the museums main point was to show, that on some occasions, the Nazis were actually victims of cold blooded murders. One example, is the sinking of the MV Wilhelm Gustoff by a Soviet submarine. It’s the largest single loss of life in a ship shinking ever recorded. Out of around 10 600 people on board, almost 9 600 died, including countless women and children
As in terms of what I’d like to learn in the future… I don’t honestly know. The exchange contained so much new information about the Nazis and how they acted towards “inferior” people to a Finnish person like me, I feel like it’s taken the number one spot for “The most amount of new information learned within a week” for the foreseeable future.
The “Documentation center for Displacement, Expulsion and Reconciliation museum”, or as I like to call it, “THE controversial museum”The “Topography of Terror” museum, which houses images showing how ruthless the Nazis were towards “inferior people”
Final words
So, how did I feel about the exchange? I found the trip very interesting and even exciting at times, since I got to see on a family level what life for an average Berlin student looks like. 10/10 I would go again, if I was allowed to
We visited Germany’s capital Berlin for a week’s exchange trip. The exchange was a completely new experience for me, but definitely worthwhile. The first day of the trip was quite the adventure, and an exhausting one at that. I believe I had to wake up at around 4:30 am, freshen up, and immediately take a taxi to the airport. The rest of the day consisted of travelling, waiting, partaking in a workshop, more travelling and napping. The exhaustion got to me in the first evening, and I ended up surmising that the rest of the trip was going to be abysmal.
The Finnish group at the airport
Luckily, the negative mental image of the trip didn’t make it past monday. Once I was well rested, the rest of the German experience was predominantly superb. The daily schedule was very much to the liking of me and the other students. It generally consisted of 4-6 hours of workshops and free time for the rest of the day. The workshops mostly took place in museums, World War 2 related museums in particular, such as Topographie des terrors, or Topography of Terror in English. The museums were modern and very well put together, and no doubt further educated me on World War 2 on numerous occasions.
While the workshops played a huge part in the trip, the heart of the exchange were our German exchange partners. I stayed in a welcoming and homely German household with two adorable cats. The home quickly became a familiar and cosy place to return to after a long day. The location of the home was excellent, as it was right next to a metro station. The underground system of Berlin proved itself to be notably effective and helpful.
A crow on the Berlin wall
Even though the workshops and home weren’t much short of flawless, I’m sure I and the others would all be in unison when saying that the free time was the highlight of the trip. We went around Berlin’s shoppingcentres, restaurants and landmarks as a group of around 15 highschoolers. Everything went swimmingly, as there was no needless squabbling or quarreling amidst the group nor any other complications. The only complication for me was the absurd hunger I experienced, as I’m used to emptying a fridge’s worth of food on the daily back in Finland. While the absurdly large portions that German restaurants offered helped, the other students, both Finnish and German, solved the short lived snag, as they gave me some of their own snacks every day without compromise.
A concert in Berlin with 60 000 people
The helpfulness and overwhelming kindness of the German students was a culture shock of its own. I would absolutely recommend a similar trip to anybody offered the chance. I met several lovely people from both the German and Finnish group, some of whom I hope to stay in touch with for a long time.
Maanantaina 22.8. lähdimme matkalla Helsingistä. Meillä oli aikainen aamulento ja olimme lentokentällä jo kello 5.30.
Kun saavuimme Berliiniin, kello oli noin 8. Suuntasimme lentokentältä suoraan vaihtokouluumme, joka olikin todella hieno. Koululla tapasimme vaihtoparimme, sekä meillä oli yksi oppitunti/ workshop.
Goethe gymnasium, vaihtokoulumme
Koulun jälkeen suuntasimmekin vaihtoperheisiin. Oma parini oli samanikäinen tyttö kuin minä ja hän tuntui olevan muutenkin samanlainen. Kun olimme olleet matkalla koululle lentokentältä, kerkesimme jo hieman pelätä, minkälaista asutus tulisi olemaan, mutta sain ainakin itse yllättyä positiivisesti, kun asuinalue oli todella siisti ja niin oli talokin. Vaihtoperhe oli todella mukava ja olin hyvin tyytyväinen tilanteeseen.
Viikon aikajärjestys oli se, että päivisin meillä oli aina opetustuokioita eli erilaisia workshoppeja, joissa opiskelimme Saksan historiaa ja muitakin globaaleja tärkeitä aiheita, esimerkiksi ihmisoikeuksiin liittyen. Kävimme muun muassa museioissa ja myös esimerkiksi entisessä työleirissä. Saimme paljon mielenkiintoista informaatiota ja yksityiskohtia, joita ei ennen tiennyt.
Museossa
Iltaisin, workshoppien jälkeen meillä oli aina omaa vapaa-aikaa, jolloin saimme tehdä, mitä halusimme. Menin itse esimerkiksi katsomaan maisemia parini kanssa. Kävimme myös koko vaihtoporukalla yhdessä ulkona muutamana päivänä katsomaan nähtävyyksiä, syömään ja kahvittelemaan, sekä tietysti shoppailemaan. Hauskinta oli mielestäni olla koko porukalla yhdessä ja siitä jäi aina todella hyvä fiilis.
Leffa-ilta vaihtoparin kanssa
Viikonloppuna meillä ei ollut enää workshoppeja ja saimme keksiä kokonaan itse tekemistä. Perjantai-iltana menimme yhdessä puistoon viettämään aikaa ja siellä oli myös vaihtokoulun muita oppilaita. Se oli todella kiva kokemus, sillä pääsi näkemään ja tutustumaan kunnolla saksalaisten nuorten elämään ja myös muihin saksalaisiin. Lauantainakin menimme keskustaan vähän tutkiskelemaan, jossa tutustuimmekin porukkaan saksalaisia nuoria, joista tulikin kavereita ja olemme edelleen yhteyksissä.
Kuvassa uudet saksalaiset ystävät
Reissu oli erittäin hauska ja opettavainen, sai mahtavia kokemuksia ja kavereita, menisin ehdottomasti uudestaan!
Maanantaina 22 elokuuta oli aikainen herätys puoli viideltä, jonka jälkeen piti lähteä taksilla suoraan Helsinki-Vantaa lentokentälle, josta lento lähtisi suomesta saksaan 7:15.
Saavuimme perille Berliinin lentokentälle paikalliseen aikaan noin 8 aamulla
Lento Suomesta Saksaan meni mukavasti ja saavuttuamme Lentokentälle tapasimme Walther Domken, joka oli odottamassa meitä lentokentällä. Domke vastasi Vaihdosta Saksan puolella. Domnken johdolla saavuimme vaihtokoulullemme, joka oli todella hienon näköinen. Goethe Gymnasium. Koululla pääsimme tutustumaan vaihtopareihin, jonka jälkeen osallistuimme vaihdon ensimmäiseen workshoppiin.
Goethe Gymnasium. Berliini
Ensimmäisen Workshopin jälkeen 20 henkilön ryhmämme hajaantui ja kaikki suuntasivat Vaihtopariensa kanssa vaihtoperheiden luo. Oma Vaihtoparini oli vuotta nuorempi poika, joka oli todella mukava ja ystävällinen. Matkalla Koululta vaihtoperheen luo pääsin tutustumaan pariini ja samalla alkoi tuntumaan jännitys, että minkälaisessa asustuksessa tulisin asumaan viikon ajan ja minkälainen vaihtoparin perhe olisi? Itselle kävi positiivisena yllätyksenä kuinka hienoa lähialue oli ja, kuinka mukavia vaihtoperhe oli.
Viikon vaihdon järjestyksenä oli, että asuisimme vaihtoperheissä ja sitten, joka arkipäivä osallistuisimme yhteen workshoppiin, jossa sitten käsiteltäisiin Saksan historiaa tai muita tärkeitä aiheita, kuten ihmisoikeudet. Workshopeissa pääsimme perehtymään kyseiseen aiheeseen ja opimme mielenkiintoista ja yksityiskohtaista tietoa aiheista, jonka jälkeen sitten teimme pareittain niistä pienen työn, joka sitten julkaistiin koulun Instagram sivulle.
Kuva taideteoksesta Berliinin muurilla.
Workshoppien päätyttyä alkoi vapaa aika, jolloin voimme tehdä mitä halusimme. Itse vietin aikaa vaihtoperheen kanssa tai sitten olin vaihtoporukan kanssa, jonka kanssa kävimme syömässä, nähtävyyksillä ja shoppailemassa.
Berliinissä kierrellessä huomasin, kuinka herkullista saksalainen ruoka oli, joka on saanut paljon vaikutteita muista maista. Berliinin nähtävyydet oli todella hienoja ja suosittelen kaikki menemään käymään niissä, jos ehtii.
Lauantaina ei ollut workshoppia ja koko päivä oli vapaa, joten päätin viettää sen koko päivän vaihtoperheen kanssa. Sateisen lauantai sään takia päätimme viettää suurimman osan päivästä vaihtoperheen kotona ja juttelimme eri aiheista mitä kautta pääsyin perehtymään Saksalaiseen kulttuuriin ja perheen omiin kokemuksiin Saksasta.
Kuva vaihtoperheen läheiseltä alueelta illalla
Vaihto oli todella mukavaa ja sen aikana opin paljon uutta tietoa ja sain uusia mukavia kokemuksia, joita tulen varmasti muistamaan vanhempanakin. suosittelen kaikille ja, jos minulta kysyttäisiin menisinkö uudelleen niin sanoisin, että olisin silmänräpäyksessä lähtövalmiina!
Lähdimme kohti Berliiniä suoraan koulusta ja havaitsimme junayhteyden lentokentälle erittäin toimivaksi. Lentokoneeseen päästyämme kapteeni varoitteli mahdollisesta turbulenssista ja varsinkin Amsterdamin pysähdyksen jälkeen meno olikin todella hurjaa. Perille kuitenkin pääsimme ehjin nahoin – vaikkakin kahvit kaatuivat Jarkon jaloille. Lentokentällä hankimme Berliini-kortit, joilla voi matkustaa rajattomasti julkisessa liikenteessä. Kortilla saa myös alennusta nähtävyyksistä ja museoista. Kortin mukana tulevasta kartasta saimme selville, että pääsemme lentokentältä bussilla aivan suoraan hotellin viereen, mikä oli todella hieno juttu, sillä kaikki olivat täysin valmiita nukkumaan pitkän päivän ja rankan lennon jälkeen.
Anne ja Jaana
Ryhmäkuva Berliinissä.
Torstaina 17.9.
Heräsimme noin yhdeksältä Azimut-hotellissa, Berliinissä. Olimme saapuneet kaupunkiin vain 12 tuntia aikaisemmin. Sää oli kaunis, aurinko paistoi ja oli lämmin. Jokainen sai hakea aamupalansa mistä itse tahtoi, me haimme kahvia hotellia vastapäätä olevasta kahvilasta. Tämän jälkeen oli vuorossa ensimmäiset nähtävyydet. Kävelimme lähellä olevalle metro-asemalle, otimme U-Bahnin ja saavuimme pian Saksan Valtiopäivätalolle, Reichstagille. Reichstagilla oli osa lipuista laskettu puolitankoon . Syyksi kerrottiin erään yhtenäistymishankkeessa tärkeässä roolissa olleen politiikon kuolema. Rakennuksen edessä oli valtavan kokoinen puisto, jonka läpi kävelimme ja josta saavuimme Brandenburgin portille. Tuntui oudolta seistä paikassa, jossa on tapahtunut niin paljon, ei niin kauan aikaa sitten. Sekä Reichstag että Brandenburgin portti olivat kookkaita ja näyttäviä ulkonäöltään. Otimme muutaman ryhmäkuvan portilla ja jatkoimme sieltä Holokaustin muistomerkille. Muistomerkki koostui suurista harmaista betonikivistä, jotka suuressa määrässään muodostivat kivien lomaan ahtaita käytäviä, joita kävellessä tunnelmaa voi kuvailla vähintäänkin hiostavaksi. Sen luona oli vartija valvomassa, että ihmiset käyttäytyivät muistomerkkiä kunnioittaen: esimerkiksi betonikivien päällä kävely tai istuminen oli kiellettyä. Yllättävää oli, että yhtäkään kivistä ei oltu sotkettu graffitimaalauksilla. Ehkä ihmiset kunnioittavat muistomerkkiä niin paljon, että ‘’katutaiteilijoita’’ houkuttelevat tasaiset yksiväriset pinnat pysyvät täysin siisteinä.
Puolenpäivän aikoihin saavuimme Potsdamer Platzille, jossa päädyimme syömään Corroboree-nimiseen australialaiseen ravintolaan. Currywurst ja kasvishampurilaiset osoittautuivat herkullisiksi. Osa porukastamme kävi myös varaamassa elokuvaliput iltaa varten. Ruoan jälkeen päätimme lähteä Berliinin eläintarhaan, joka sijaitsee lähellä hotelliamme. Eläintarhan eläinten häkit olivat mielestämme liian pieniä ja ahtaita, mutta ainakin osa eläimistä näytti voivan hyvin. Norsut, sudet ja yöeläimet olivat ylivoimaisesti mielenkiintoisimpia eläintarhan asukkaita. Tarhaan kuului myös akvaario, jossa näimme erikoisten kalojen lisäksi mm. käärmeitä, liskoja ja krokotiileja. Lähdimme akvaariolta kuuden maissa. Taivas oli tässä vaiheessa tumma, muutama sadepisara ehti jo tippua päällemme ennen kun pääsimme katoksen alle. Osa joukostamme lähti hotellille lepäämään, mutta me lähdimme kaupoille. Kiersimme KaDeWe:n ja sen läheisyydessä Berliinin tunnetuimman ostoskadun Kurfürstendammin, ”Kudammin” hyvällä menestyksellä. Kahdeksan maissa jalat alkoivat olla niin kipeät, että pelkkä seisominenkin sattui. Palasimme sateessa hotellihuoneeseen väsyneinä ja tilasimme ruokaa muiden lähtissä aiemmin varaamaansa elokuvanäytökseen.
Päivä oli kaikin puolin onnistunut; sää suosi meitä, nähtävää sekä valokuvattavaa oli paljon ja tekeminen ei missään vaiheessa loppunut kesken.
Matilda ja Unna
Pe 18.9.
Tapasimme klo 10 hotellin aulassa ja suuntasimme kohti Olympiastadionia, joka rakennettiin ensimmäisen kerran jo ennen ensimmäistä maailmansotaa ja jonka Hitler rakennutti uudelleen vuoden 1936 olympialaisia varten ja vielä kerran se remontoitiin vuoden 2009 MM-kisoja varten. Sen jälkeen lähdimme kohti Itä-Berliiniä, missä kävimme myös syömässä. Pojat kävivät hakemassa hampurilaiset ja me naispuoliset kävimme syömässä korealaisessa ravintolassa. Muurille johtavalla kadulla oli paljon eri kulttuurien ravintoloita. Syömisen jälkeen menimme East Side Gallerylle, n. kilometrinmittaiselle Berliinin muurin pätkälle, johon taiteilijat olivat maalanneet muurin kaatumisen jälkeen. Muurin varrella oli myös Mercedes Benz -esittelymyymälä, jossa kaikki ottivat itsestään kuvia uusissa avoautoissa. East Side Galleryltä matkasimme vielä Alexanderplatzille, jossa bongasimme mm. Weltuhrin. Kaikilla oli myös jonkin verran omaa aikaa paikkaan tutstumiseen. Illalla kokoonnuimme tyttöjen huoneeseen kuuntelemaan haastatteluita, joita olimme tehneet päivien aikana haastatellen Berliinissä kulkijoita- sekä paikallisia että turisteja. Keskustelimme muutenkin matkan onnistumisesta ja katselimme valokuvia.
Johanna
La 19.09.
Heräsimme kymmeneltä, jonka jälkeen aloimme pakkaamaan. Varttia vaille yksitoista menimme respaan ja annoimme matkalaukkumme sinne. Sen jälkeen menimme kaupoille ja ostimme tuliaisia Suomeen. Toiset kävivät vielä katsomassa nähtävyyksiä. Teimme myös haastattelumme hotellin työntekijän kanssa. Kolmen aikoihin menimme Tegelin lentokentälle, josta lentomme lähti puoli viisi. Teimme välilaskun Amsterdamissa ja olimme siellä n. kaksi tuntia. Lensimme takaisin Suomeen ja olimme siellä vasta puolen yön jälkeen.
EYL Global Citizens 